Scroll down for English

Merkkiääniä-teoskokonaisuuden julkaisemisesta on ennättänyt jo hetki vierähtää. Nyt, kun teoksen ja itseni välille on ennättänyt muodostua jo hieman etäisyyttä, sitä on helpompi itsekin tutkiskella.

Ääniaakkosia kehitellessä halusin luoda dynamiikkaa ajan kokemiseen, ja siksi osa suomen kielessä yleisimmistä kirjaimista, kuten vaikkapa a, on kestoltaan melko pitkä. Toiset kirjaimet puolestaan hujahtavat ohi nopeammin. Tämä aiheuttaa jonkinlaista kiinnostavaa vastahankaisuutta itsessäni, minkä vuoksi halusin sisällyttää piirteen lopulliseen aakkostoon. Tuntuu, että kirjainmerkin tulisi olla ilmaisussaan ekonominen – eli riittää, kun se on tunnistettava. Ääniaakkosteni a sotii tätä vastaan: kirjain on helppo tunnista jo sen alkuosasta, ja pitkään jatkuva häntä tuntuu ylimääräiseltä koukerolta, joka suorastaan vaatii vastaanottajaa keskittymään, vaikkei tämä sitä haluaisikaan.

Erityisesti tämä tuntui korostuvan esittäessäni kaksi tankarunoa ääniaakkosilla Runokuun Tuli&Savu-klubilla 20.8.2018. Esitin runot soittamalla ääniaakkosia suoraan Nokturnon sivulta kännykälläni.Tehokas äänentoisto loihti äänenvärit esiin kaikessa karheudessaan, ja paperilla niin lyhyet runot venyivät ajallisesti yllättävänkin pitkiksi. Toistuvat kirjaimet pirskahtelivat esiin yhä uudestaan ja uudestaan rytmittäen äänen virtaa, joka tuntui itsellenikin vaikeasti ymmärrettävältä huolimatta siitä, että olen itse ladannut sen täyteen merkityksiä.

Ääniaakkosia tehdessäni tulin siihen tulokseen, että koska kyseessä on ensisijaisesti merkkijärjestelmä, äänten esteettinen miellyttävyys ei ole etusijalla. Pikemminkin toivoin esteettisen kokemuksen syntyvän siitä, että äänet ehkä värisyttelevät miellyttävästi jotain sellaista kohtaa aivoissa, joka ei ole lähtökohtaisesti varattu musiikille tai taiteelle ylipäätään.

En usko, että ääniaakkosillani on käyttöä tärkeiden viestien välittäjänä. Toivoakseni niillä on sen sijaan merkitystä epäkäytännöllisenä merkkijärjestelmänä, joka paljastaa jotakin laajemmin käytössä olevien ja sen myötä arkikokemuksessa läpinäkymättömiksi muuttuneiden merkkijärjestelmien luonteesta.

---

After

It's been a while since Merkkiääniä was published. With the distance between me and the work it's easier for me to examine it.

When creating the sound alphabet, I wanted to make experiencing time more dynamic. That's why one of the most common letters in the Finnish alphabet, a, is relatively long in duration. This feels a bit irritating to me, and that's why I wanted to include the feature in the finished work. It feels like letters should be economical when it comes to their form – they're good when you can tell them apart from each other. The letter a in my sound alphabet doesn't apply to that rule. The letter is easy to recognise from it's very beginning, but it has a long tail that feels very surplus. The tail forces the recipient to focus whether they want it or not.

This feature was highlighted when I performed two tanka poems with the sound alphabet in Runokuu's Tuli&Savu club night on the 20th of August, 2018. I performed the poems by clicking the letters on the Nokturno site on my smartphone. The powerful sound system emphasized the rough timbres, and the poems that seem so short on the paper took surprisingly long to perform. The recurring letters were bursting out of the speakers again and again, creating rhythm to the stream of sound that felt hardly understandable even for me – despite the fact I had loaded it with meanings myself.

While creating the sound alphabet I decided that the letters don't have to be aesthetically pleasing, because they're essentially a system of symbols. I hoped that they create an aesthetic experience by vibrating different parts of brain – ones that are not usually associated with music or other forms of art.

I don't think the sound alphabet will be used for transmitting important messages. But I do hope the inconvenient alphabet I created could reveal something about the widely used symbol systems that so easily become non-transparent in our everyday thinking.

Scroll down for English

Tänään vietän viimeistä päivää digitaalisessa residenssissä. Kuluneen viikon aikana olen fyysisessä olomuodossani liikkunut Helsingistä Vilnan kautta Tukholmaan, mutta digitaalisesti olen ollut koko ajan läsnä täällä.

Ääniaakkoset ovat löytäneet valmiin muotonsa, ja ne ovat muodostaneet sanoiksi hahmottuvia rykelmiä ja kokonaisia runoja. Alkuperäisestä ajatuksestani poiketen olen antanut kirjainten niitä käyttäessäni hieman limittyä toistensa kanssa sen sijaan, että ne seisoisivat säntillisesti perätysten mutta kohteliain etäisyyksin kuin kassajonossa. Lukiessakin sanat tuntuvat hahmottuvan pikemminkin kirjainkasoina kuin -jonoina.

Valitsin ääniaakkosin toteutettavaksi Sini Silverin kirjoittaman, vielä julkaisemattoman runon "Ja näin hän hajoaa" sekä Arhippa Perttuselta vuonna 1834 Vuokinniemessä taltioidun kalevalamittaisen huolilaulun. Halusin äänellistää kaksi ajallisesti toisistaan kaukaista runoa, joissa molemmissa on vahva tunnelataus.

Nämä runot sekä ääniaakkoset tulevat piakkoin esille Nokturnoon. Sitä ennen työpäiväkirjaan ilmaantuu vielä viimeinen digitaalista olemistani ja työskentelyäni koskeva merkintä.

---

The last meters

Today is my last day at the digital residency. In the past week my physical self has travelled from Helsinki to Vilnius and from Vilnius to Stockholm but digitally I've been here the whole time.

The sound alphabet has found its shape and the letters formed clusters that can be identified as words and entire poems. In contrast to my original plans I now let the sound letters slightly overlap each other in the words and poems. I didn’t just place them in a row, each with a well-mannered distance to another, like in a queue in a supermarket. In this sense the sound poems are similar to reading, where words seem to take shape in stacks of letters instead of lines.

The poems I recreated with the new sound alphabets are ”Ja näin hän hajoaa” by Sini Silveri, previously unpublished, from 2018. The second poem is a Kalevala dirge, recorded at Vuokinniemi in 1834 as Arhippa Perttunen's version of the poem. I chose these poems for their temporal distance to one another. I was interested in recreating two poems that have been born in very different times and that have a strong emotional charge in them.

These poems and the sound alphabets as a whole are soon released at Nokturno.fi. Before that there will be one more post about by digital residency and the process.

Scroll down for English

Takana on nyt noin puolitoista viikkoa ääniaakkosten kehittelyä. Päätin työn alussa, että annan vapaan assosioinnin ja kuuntelemisen ohjata työskentelyäni, ja niinpä päädyin aakkosia kalastellessani kahlaamaan läpi ääniarkistoa, jonka olen tuottanut omaan käyttööni muutaman viime vuoden aikana.

Olen käyttänyt ääniaakkosten raaka-aineena erityisesti generatiivista äänimateriaalia, jota olen tuottanut Tukholman Elektronmusikstudionin historiallisilla Buchla- ja Serge-syntetisaattoreilla sekä kotioloissa monimutkaisilla, useita eri äänenmuokkauslaitteita sisältävillä takaisinsyöttöjärjestelmillä. Näiden työskentelytapojen etuna on niiden arvaamattomuus ja epävakaus, joiden myötä syntyy parhaimmillaan yllättäviä ja rikkaita äänimaailmoja. Lisäksi olen käyttänyt raaka-aineena c-kaseteille tekemiäni kenttä-äänityksiä, joiden vinoutuneissa luontokuvissa voi toisinaan aistia edellä mainittujen generatiivisten äänentuottamistapojen parhaita puolia.

Valitsin lähdemateriaalikseni erityisesti sellaisia nauhoituksia, joissa olen pyrkinyt mahdollisimman syvään kaoottisuuteen ja monimutkaisuuteen. Tämä tuntui voimistavan mielikuvituksen mahdollisuuksia poimittaessa äänikirjainten rakennuspalikoiksi soveltuvia katkelmia. Aivojen totuttua tehtävään äänimassasta alkoi paljastua yllättäviä sävyjä – yhtäkkiä kirjaimia tuntui suorastaan pomppivan esiin piipauksen, kohinan ja rutinan seasta. Kuunteluoppilaana havahduin huomamaan, kuinka kirjaimilla on kullakin oma monivivahteinen luonteensa, joka epäilemättä liittyy suurelta osin vain omaan kokemukseeni niistä. Ääniaakkosteni lopputulema onkin varmasti hyvin subjektiivinen ja suurelta osin läpinäkymätön luonneanalyysi aakkosista.

Prosessin loppupuolella aloin ymmärtää, että työskentelytapani avulla olen pyrkinyt itse aiheutettuun pareidolian tilaan, jossa lietson itseäni haromaan merkityksiä esiin omaksi ilokseen kehkeytyvästä äänimassasta.

Näkemykseni aakkosista on noin kolmenkymmenen vuoden päivittäisen käytön myötä kuorruttunut puoliksi ajatelluilla merkityksillä, ja samoin generatiivisen kaaoksen partaalta kalastellut äänen osaset kantavat mukanaan hentoisia kaikuja niitä edeltävistä äänistä ja koko siitä itsekseen muuttuvasta järjestelmästä, joka ne on tuottanut.

Suunnitelmallisen tarkasti toteutetut ääniaakkoset olisivat tuntuneet liian uutuudenkiiltäviltä ja liukkailta kannattelemaan sitä merkitysten myriadia, joka niille kuuluu.

---

On developing sound alphabet

It's now two weeks in on my project of developing my sound alphabet. In the beginning I decided to let free association and listening to guide my way in this work. When fishing for new ideas I ended up going through a sound archive I've been slowly crafting for myself in the last few years.

As raw material to the sound alphabets I've been using generative sound material I've produced with the historically remarkable Buchla and Serge synthesizers at the Stockholm Elektronmusikstudion but also some of the material I've created back home with the complex feedback systems containing several different devices for modifying the sound. The advantage of these methods is just how unpredictable and unstable they are – at best they produce rich soundscapes that are vastly altered by even the slightest turn of a knob. In addition I have used some field recordings I've done with cassette players. In the the sounds of nature sloghtly altered by vintage technology there is a hint of the best sides in the aforementioned generative ways of producing sound.

From my alphabet I've chosen source material that aims at as deep chaos and complexity as possible. This seems to strengthen the possibilites of imagination to work as a tool selecting the elements best fit to the new alphabet. When my brain started to get used to this new task, new timbres and tones seemed to emerge – it was as if the letters were popping up from the beeps, noises and crackles in the tapes. When making myself an auditor instead of creator I started to notice how every letter have their own unique and subtle nature that, undoubtedly, has lot to do with my own experience of them. The end result of this project will probably be a very subjective character analysis of the letters without much transparency.

By the end of the process I started to understand that through the methods I chose to use I had pursued a self-inflicted state of pareidolia in which I provoke myself to find meanings in the mass of sound building itself for its own joy.

My understanding of the alphabets has developed for thirty years and with the daily use of the alphabets they have gathered in themselves a large amount of half-conscious meanings which only I can sense. These new elements of sound that are lured from the brink of a generative chaos carry in them echoes from all the previous sounds and also the entire system that has produced them, one that is constantly changing of itself.

An alphabet crafted with a meticulous beforehand plan would have been way too polished and slippery to carry the myriad of meanings that is an elementary part of them.

Scroll down for English

Ensimmäiset viisi päivää digitaalisessa residenssissä ovat kuluneet ääniaakkosten sointivärien suuntaviivoja vedellessä ja kirjainääniä kehitellessä. Ääniaakkosten kokonaiskuva on hiljakseen hahmottumassa ajatuksen tasolla, ja pienen osan kirjaimista olen jo varistellutkin mielikuvitusmaailmasta ääniaalloiksi.

Tässä merkinnässä kuvailen M- ja N-äänikirjainten kehittelyä. Aakkosista vierusparina tuttu kaksikko on niin kirjoitusasultaan kuin äänielimistöllä tuotettunakin melko yhteneväinen parivaljakko, kun taas omissa ääniaakkosissani olen antanut kummankin lipua selkeämmin omiin suuntaansa.

M on ääneen lausuttuna helposti tunnistettava – sen resonointi tuntuu ylävartalossa, tätä sohvalla istuen kirjoittaessa selkeimmin rintakehässä ja päässä. Esimerkiksi suomen ja englannin kielessä miettimistaukona toimiva venytetty M hieroo miellyttävästi aivosoluja ja saa ajatukset virtaamaan. Yksikön ensimmäinen pronomini minä alkaa puhujan pääkoppaa hierovalla resonanssilla, kun taas toinen pronomini sinä ampuu ensimmäisen suhahduksensa suoraan ulos kehosta, mahdollisesti kohti sanan toivottua vastaanottajaa. Päätin käyttää tätä M-kirjaimen kehossa tuntuvaa piirrettä oman kirjaimeni lähtökohtana: haeskelin samoja kehonosia värisyttävän taajuuden, ja viritin miellyttävästi hieroskelevan synteettisen äänen sen mukaisesti.

Ääniaakkosteni N puolestaan sai innoituksensa kirjaimen versaalimuodosta ja kynän liikkeistä sitä kirjoittaessa. Oma kirjoitusliikkeeni etenee vasemmalta oikealle siten, että pystysuoraan kohoava viiva, viistosti laskeva viiva ja toinen pystysuoraan kohoava viiva syntyvät kynää nostamatta. Päätin säilyttää äänessä kyseisen vasen–oikea-asetelman sekä nousevat ja laskevat liikkeet siten, että ääni alkaa kuulokuvan vasemmalla puolella nousevalla sävelellä, jatkuu vasemmasta laidasta oikeaan laitaan panoroituvalla laskevalla sävelellä ja päättyy oikealla puolella nousevaan säveleen.

Yleisemmin ottaen olen päättänyt antaa kokeilujen ja vapaan assosioimisen ohjailla työskentelyäni. En ole lukkiutunut mihinkään tietynlaiseen tapaan luoda yhteyksiä äänten ja kirjainten välille tai tuottaa ääniä. Äänikirjaimet saavat ryöpsähdellä esiin kukin omia reittejään.

---

M and N

The first five days in the digital residence have been filled with planning and developing the new sound letters and their timbres. The big picture is slowly starting to take its shape (at least on the level of thought) and I have already extracted a small part of the 29 letters from the world of imagination to concrete sound waves.

In this post I describe developing the letters M and N. In the written alphabet they stand next to each other and are similar in many ways, in their visual look and the way they are pronounced. But, in my sound alphabet I decided to let them go their own ways.

When pronounced M is easy to recognize – it resonates in the upper body. I (while sitting on the couch writing this) can feel it most clearly in my chest and my head. As a stretched version M is also used as to mark a break of thoughts both in Finnish and English. It massages your brain cells and makes the thoughts flow again. Both in Finnish and in English the first person pronoun, minä or me, begins with M, with its pronounciation resonating in the skull, vibrating it from the inside. In the second person pronoun in Finnish, sinä, the first letter is like an auditive arrow being shot from the body towards the object being addressed. I decided to use the aforementioned bodily feature of the letter M as the basis for the new version of the letter: I searched and explored different frequencies to find one that causes similar vibrations in the body and I tuned in the synthetic sound accordingly.

The letter N of my sound alphabet is inspired by the upper case version of the written letter and the way the pen moves on paper when you draw it. I draw the letter N by moving from left to right without lifting the pen from the paper, drawing a vertical line, a diagonal one following it and another vertical one. When creating the sound I decided to maintain the left – right composition and the upward – downward movements. The sound symbol for N now begins with a rising note on the left side of the audio scape and continues with a panoramic downward tone from left to right and ends on a rising tone on the right side of the scape.

In general I have decided to let experimenting and free association to be the guiding methods in this work process. I haven’t opted out any way in creating connections between sounds and letters, and I let the letters find their own ways to materialize into sound in this project.

Scroll down for English

Tämä työpäiväkirjan nimeä kantava digitaalinen tila muodostuu valkoisesta suorakaiteesta, joka täyttyy seuraavien viikkojen aikana mustien kirjainten muodostamasta tekstimassasta. Tummia kirjainparvia halkovat mintunvihreät otsikot ja välillä myös kuvatiedostot. Oleskelen tässä tilassa neljä viikkoa.

Toinen tila, jossa tänä aikana oleskelen, koostuu vaikeasti määriteltävän muotoisesta näkökentästä, kaikkiin ymmärrettäviin suuntiin jatkuvasta kuulokuvasta sekä selkeämmin kehonosiin ankkuroituvista aisteista, kuten tunto-, maku-, ja hajuaistista. Tämä tila vilisee informaatiota, jonka välittämisen ja vastaanottamisen keinot ovat moninaiset. Tila on kutakuinkin ääretön, ja sijaitsen sen eräässä osassa, jota kutsutaan pääkaupunkiseuduksi.

Alussa kuvailtu digitaalinen tila perustuu prosessiin, jossa sanoja on pyydystetty luontaisesta elinympäristöstään, kuulokuvasta, ja pilkottu aivojen laskentatehoa hyödyntäen pienempiin yksiköihin, joille kullekin on kehitetty vastaava visuaalinen merkkinsä. Näiden perätysten aseteltujen merkkien avulla saadaan tiivistettyä ja taltioitua osa ihmisten välisestä kommunikaatiosta toisen aistin piirissä. Sanojen matka voi kulkea ääniaalloista valon värähtelyksi ja takaisin.

Kirjoittaminen on visuaalisen kielen tuottamista. Kirjaimisto on kuitenkin melko yksinkertainen merkkijärjestelmä, jolle voi kehittää myös muita aisteja hyödyntäviä vastineita. Yhtä lailla kielestä pilkotut osaset voi koodata takaisin ääneen – tai vaikkapa hajuihin – perustuvaa merkkijärjestelmää käyttäen. Puhe (tai esimerkiksi puhetta jäljittelevä äänisynteesi) on vain yksi vaihtoehto muiden mahdollisuuksien joukossa. Miksipä emme vapauttaisi suuta kokonaan makuaistin käyttöön ja tuottaisi äänellistä kieltä muilla tavoin?

Tehtävähän on hyvin yksinkertainen – esimerkiksi suomen kieltä varten tarvitaan vain 29 merkkiä sekä mahdolliset välimerkit. Puheelle ominaisen taajusalueen ja ajallisen rakenteen voi heivata yli laidan, sillä sähköisen äänen mahdollisuudet ovat huomattavasti ihmisen äänenmuodostuselimiä laajemmat. Ihmiskorva osaa tosin poimia huomattavan määrän nyansseja edeltävästäkin.

Tämän digitaalisessa tilassa tapahtuvan residenssin lopputulema on yksi ääniaaltoihin piirretty fontti, joka koostuu 29 ääniaakkosesta, sekä kaksi havainnollistusta sen käytöstä. Äänifontti on residenssini päätyttyä vapaasti kenen tahansa ladattavissa ja käytettävissä. Sitä sopii muokata omaan makuun sopivaksi, tai mikä parempaa, siihen kyllästyttyään kuka tahansa voi laatia omat, juuri itselleen mieluisat ääniaakkoset esimerkkini inspiroimana tai siitä suivaantuneena.

Työni näiden äänimerkkien parissa alkaa tästä hetkestä. Kirjoitan tähän suorakulmaiseen tilaan työn etenemisestä ja otan kommenttiosiossa erittäin mielelläni vastaan ajatuksia ja keskustelunavauksia myös teiltä, arvoisat lukijat.

---

The Beginning

This digital space titled Work Diary consists of a white rectangle that in the next few weeks is going to be crowded with black letters. Dark-colored letter flocks will be divided with mint green headlines and occasionally images. I reside this space for four weeks.

Another space that I will be residing consists of a visual field with a shape difficult to define, it has an audio scape that continues to every direction possible, and senses that are anchored to body parts; senses of feel, taste and smell. This space riddles with information and we have very different ways to provide and receive it. The space is just about infinite and I am located in a small part of it, a place called the Helsinki metropolitan area, to be more specific.

The digital space I described in the beginning is based on a process where words are trapped from their natural environment, the audio scape, and are chopped to smaller units with the help of the brain and its computing ability. Each unit has it's own visual symbol. By laying these symbols down one after another we are able to compress and record information about the interactions between humans that originally appear to us through some other sense. Words can travel from sound waves to vibrations of light – and back again.

Writing is a way to produce visual language. The alphabet is still, after all, a rather simple system of symbols that can be replaced with another alphabet, one that utilizes other senses. It is for example possible to encode parts of the written language to sound, or, for example, to letters based on sense of smell. Speech (or sound synthesis for example) is only one option among many. What if we let our mouths focus on tasting and turn to other ways of producing sound-based speech?

After all, the mission is simple: we only need 29 symbols (according to the Finnish alphabet) and maybe a few punctuation marks. We can jettison the limitations of frequency and temporal structure characteristic to our normal speech: the possibilities of electronic sound are far wider than the ones of human sound producing organs. Although the human ear is capable of picking up a remarkable amount of nuances of the latter as well.

The end result of this residence taking place in a digital space is a new alphabet consisting of 29 sound letters and two demonstrations of how it can be used. After the residence the font is free for anyone to download and use. You can modify it in any way you want to and, even better, if you get inspired, bored or frustrated with it, you can create your own sound alphabet!

My work with these sound symbols begins now. This white rectangle will host my thoughts on the process and, dear readers, you are more than welcome to comment and discuss the project with me in the comment section below.