Scroll down for English
Takana on nyt noin puolitoista viikkoa ääniaakkosten kehittelyä. Päätin työn alussa, että annan vapaan assosioinnin ja kuuntelemisen ohjata työskentelyäni, ja niinpä päädyin aakkosia kalastellessani kahlaamaan läpi ääniarkistoa, jonka olen tuottanut omaan käyttööni muutaman viime vuoden aikana.
Olen käyttänyt ääniaakkosten raaka-aineena erityisesti generatiivista äänimateriaalia, jota olen tuottanut Tukholman Elektronmusikstudionin historiallisilla Buchla- ja Serge-syntetisaattoreilla sekä kotioloissa monimutkaisilla, useita eri äänenmuokkauslaitteita sisältävillä takaisinsyöttöjärjestelmillä. Näiden työskentelytapojen etuna on niiden arvaamattomuus ja epävakaus, joiden myötä syntyy parhaimmillaan yllättäviä ja rikkaita äänimaailmoja. Lisäksi olen käyttänyt raaka-aineena c-kaseteille tekemiäni kenttä-äänityksiä, joiden vinoutuneissa luontokuvissa voi toisinaan aistia edellä mainittujen generatiivisten äänentuottamistapojen parhaita puolia.
Valitsin lähdemateriaalikseni erityisesti sellaisia nauhoituksia, joissa olen pyrkinyt mahdollisimman syvään kaoottisuuteen ja monimutkaisuuteen. Tämä tuntui voimistavan mielikuvituksen mahdollisuuksia poimittaessa äänikirjainten rakennuspalikoiksi soveltuvia katkelmia. Aivojen totuttua tehtävään äänimassasta alkoi paljastua yllättäviä sävyjä – yhtäkkiä kirjaimia tuntui suorastaan pomppivan esiin piipauksen, kohinan ja rutinan seasta. Kuunteluoppilaana havahduin huomamaan, kuinka kirjaimilla on kullakin oma monivivahteinen luonteensa, joka epäilemättä liittyy suurelta osin vain omaan kokemukseeni niistä. Ääniaakkosteni lopputulema onkin varmasti hyvin subjektiivinen ja suurelta osin läpinäkymätön luonneanalyysi aakkosista.
Prosessin loppupuolella aloin ymmärtää, että työskentelytapani avulla olen pyrkinyt itse aiheutettuun pareidolian tilaan, jossa lietson itseäni haromaan merkityksiä esiin omaksi ilokseen kehkeytyvästä äänimassasta.
Näkemykseni aakkosista on noin kolmenkymmenen vuoden päivittäisen käytön myötä kuorruttunut puoliksi ajatelluilla merkityksillä, ja samoin generatiivisen kaaoksen partaalta kalastellut äänen osaset kantavat mukanaan hentoisia kaikuja niitä edeltävistä äänistä ja koko siitä itsekseen muuttuvasta järjestelmästä, joka ne on tuottanut.
Suunnitelmallisen tarkasti toteutetut ääniaakkoset olisivat tuntuneet liian uutuudenkiiltäviltä ja liukkailta kannattelemaan sitä merkitysten myriadia, joka niille kuuluu.
On developing sound alphabet
It's now two weeks in on my project of developing my sound alphabet. In the beginning I decided to let free association and listening to guide my way in this work. When fishing for new ideas I ended up going through a sound archive I've been slowly crafting for myself in the last few years.
As raw material to the sound alphabets I've been using generative sound material I've produced with the historically remarkable Buchla and Serge synthesizers at the Stockholm Elektronmusikstudion but also some of the material I've created back home with the complex feedback systems containing several different devices for modifying the sound. The advantage of these methods is just how unpredictable and unstable they are – at best they produce rich soundscapes that are vastly altered by even the slightest turn of a knob. In addition I have used some field recordings I've done with cassette players. In the the sounds of nature sloghtly altered by vintage technology there is a hint of the best sides in the aforementioned generative ways of producing sound.
From my alphabet I've chosen source material that aims at as deep chaos and complexity as possible. This seems to strengthen the possibilites of imagination to work as a tool selecting the elements best fit to the new alphabet. When my brain started to get used to this new task, new timbres and tones seemed to emerge – it was as if the letters were popping up from the beeps, noises and crackles in the tapes. When making myself an auditor instead of creator I started to notice how every letter have their own unique and subtle nature that, undoubtedly, has lot to do with my own experience of them. The end result of this project will probably be a very subjective character analysis of the letters without much transparency.
By the end of the process I started to understand that through the methods I chose to use I had pursued a self-inflicted state of pareidolia in which I provoke myself to find meanings in the mass of sound building itself for its own joy.
My understanding of the alphabets has developed for thirty years and with the daily use of the alphabets they have gathered in themselves a large amount of half-conscious meanings which only I can sense. These new elements of sound that are lured from the brink of a generative chaos carry in them echoes from all the previous sounds and also the entire system that has produced them, one that is constantly changing of itself.
An alphabet crafted with a meticulous beforehand plan would have been way too polished and slippery to carry the myriad of meanings that is an elementary part of them.