Scroll down for English
Tämä työpäiväkirjan nimeä kantava digitaalinen tila muodostuu valkoisesta suorakaiteesta, joka täyttyy seuraavien viikkojen aikana mustien kirjainten muodostamasta tekstimassasta. Tummia kirjainparvia halkovat mintunvihreät otsikot ja välillä myös kuvatiedostot. Oleskelen tässä tilassa neljä viikkoa.
Toinen tila, jossa tänä aikana oleskelen, koostuu vaikeasti määriteltävän muotoisesta näkökentästä, kaikkiin ymmärrettäviin suuntiin jatkuvasta kuulokuvasta sekä selkeämmin kehonosiin ankkuroituvista aisteista, kuten tunto-, maku-, ja hajuaistista. Tämä tila vilisee informaatiota, jonka välittämisen ja vastaanottamisen keinot ovat moninaiset. Tila on kutakuinkin ääretön, ja sijaitsen sen eräässä osassa, jota kutsutaan pääkaupunkiseuduksi.
Alussa kuvailtu digitaalinen tila perustuu prosessiin, jossa sanoja on pyydystetty luontaisesta elinympäristöstään, kuulokuvasta, ja pilkottu aivojen laskentatehoa hyödyntäen pienempiin yksiköihin, joille kullekin on kehitetty vastaava visuaalinen merkkinsä. Näiden perätysten aseteltujen merkkien avulla saadaan tiivistettyä ja taltioitua osa ihmisten välisestä kommunikaatiosta toisen aistin piirissä. Sanojen matka voi kulkea ääniaalloista valon värähtelyksi ja takaisin.
Kirjoittaminen on visuaalisen kielen tuottamista. Kirjaimisto on kuitenkin melko yksinkertainen merkkijärjestelmä, jolle voi kehittää myös muita aisteja hyödyntäviä vastineita. Yhtä lailla kielestä pilkotut osaset voi koodata takaisin ääneen – tai vaikkapa hajuihin – perustuvaa merkkijärjestelmää käyttäen. Puhe (tai esimerkiksi puhetta jäljittelevä äänisynteesi) on vain yksi vaihtoehto muiden mahdollisuuksien joukossa. Miksipä emme vapauttaisi suuta kokonaan makuaistin käyttöön ja tuottaisi äänellistä kieltä muilla tavoin?
Tehtävähän on hyvin yksinkertainen – esimerkiksi suomen kieltä varten tarvitaan vain 29 merkkiä sekä mahdolliset välimerkit. Puheelle ominaisen taajusalueen ja ajallisen rakenteen voi heivata yli laidan, sillä sähköisen äänen mahdollisuudet ovat huomattavasti ihmisen äänenmuodostuselimiä laajemmat. Ihmiskorva osaa tosin poimia huomattavan määrän nyansseja edeltävästäkin.
Tämän digitaalisessa tilassa tapahtuvan residenssin lopputulema on yksi ääniaaltoihin piirretty fontti, joka koostuu 29 ääniaakkosesta, sekä kaksi havainnollistusta sen käytöstä. Äänifontti on residenssini päätyttyä vapaasti kenen tahansa ladattavissa ja käytettävissä. Sitä sopii muokata omaan makuun sopivaksi, tai mikä parempaa, siihen kyllästyttyään kuka tahansa voi laatia omat, juuri itselleen mieluisat ääniaakkoset esimerkkini inspiroimana tai siitä suivaantuneena.
Työni näiden äänimerkkien parissa alkaa tästä hetkestä. Kirjoitan tähän suorakulmaiseen tilaan työn etenemisestä ja otan kommenttiosiossa erittäin mielelläni vastaan ajatuksia ja keskustelunavauksia myös teiltä, arvoisat lukijat.
The Beginning
This digital space titled Work Diary consists of a white rectangle that in the next few weeks is going to be crowded with black letters. Dark-colored letter flocks will be divided with mint green headlines and occasionally images. I reside this space for four weeks.
Another space that I will be residing consists of a visual field with a shape difficult to define, it has an audio scape that continues to every direction possible, and senses that are anchored to body parts; senses of feel, taste and smell. This space riddles with information and we have very different ways to provide and receive it. The space is just about infinite and I am located in a small part of it, a place called the Helsinki metropolitan area, to be more specific.
The digital space I described in the beginning is based on a process where words are trapped from their natural environment, the audio scape, and are chopped to smaller units with the help of the brain and its computing ability. Each unit has it's own visual symbol. By laying these symbols down one after another we are able to compress and record information about the interactions between humans that originally appear to us through some other sense. Words can travel from sound waves to vibrations of light – and back again.
Writing is a way to produce visual language. The alphabet is still, after all, a rather simple system of symbols that can be replaced with another alphabet, one that utilizes other senses. It is for example possible to encode parts of the written language to sound, or, for example, to letters based on sense of smell. Speech (or sound synthesis for example) is only one option among many. What if we let our mouths focus on tasting and turn to other ways of producing sound-based speech?
After all, the mission is simple: we only need 29 symbols (according to the Finnish alphabet) and maybe a few punctuation marks. We can jettison the limitations of frequency and temporal structure characteristic to our normal speech: the possibilities of electronic sound are far wider than the ones of human sound producing organs. Although the human ear is capable of picking up a remarkable amount of nuances of the latter as well.
The end result of this residence taking place in a digital space is a new alphabet consisting of 29 sound letters and two demonstrations of how it can be used. After the residence the font is free for anyone to download and use. You can modify it in any way you want to and, even better, if you get inspired, bored or frustrated with it, you can create your own sound alphabet!
My work with these sound symbols begins now. This white rectangle will host my thoughts on the process and, dear readers, you are more than welcome to comment and discuss the project with me in the comment section below.