Scroll down for English
Merkkiääniä-teoskokonaisuuden julkaisemisesta on ennättänyt jo hetki vierähtää. Nyt, kun teoksen ja itseni välille on ennättänyt muodostua jo hieman etäisyyttä, sitä on helpompi itsekin tutkiskella.
Ääniaakkosia kehitellessä halusin luoda dynamiikkaa ajan kokemiseen, ja siksi osa suomen kielessä yleisimmistä kirjaimista, kuten vaikkapa a, on kestoltaan melko pitkä. Toiset kirjaimet puolestaan hujahtavat ohi nopeammin. Tämä aiheuttaa jonkinlaista kiinnostavaa vastahankaisuutta itsessäni, minkä vuoksi halusin sisällyttää piirteen lopulliseen aakkostoon. Tuntuu, että kirjainmerkin tulisi olla ilmaisussaan ekonominen – eli riittää, kun se on tunnistettava. Ääniaakkosteni a sotii tätä vastaan: kirjain on helppo tunnista jo sen alkuosasta, ja pitkään jatkuva häntä tuntuu ylimääräiseltä koukerolta, joka suorastaan vaatii vastaanottajaa keskittymään, vaikkei tämä sitä haluaisikaan.
Erityisesti tämä tuntui korostuvan esittäessäni kaksi tankarunoa ääniaakkosilla Runokuun Tuli&Savu-klubilla 20.8.2018. Esitin runot soittamalla ääniaakkosia suoraan Nokturnon sivulta kännykälläni.Tehokas äänentoisto loihti äänenvärit esiin kaikessa karheudessaan, ja paperilla niin lyhyet runot venyivät ajallisesti yllättävänkin pitkiksi. Toistuvat kirjaimet pirskahtelivat esiin yhä uudestaan ja uudestaan rytmittäen äänen virtaa, joka tuntui itsellenikin vaikeasti ymmärrettävältä huolimatta siitä, että olen itse ladannut sen täyteen merkityksiä.
Ääniaakkosia tehdessäni tulin siihen tulokseen, että koska kyseessä on ensisijaisesti merkkijärjestelmä, äänten esteettinen miellyttävyys ei ole etusijalla. Pikemminkin toivoin esteettisen kokemuksen syntyvän siitä, että äänet ehkä värisyttelevät miellyttävästi jotain sellaista kohtaa aivoissa, joka ei ole lähtökohtaisesti varattu musiikille tai taiteelle ylipäätään.
En usko, että ääniaakkosillani on käyttöä tärkeiden viestien välittäjänä. Toivoakseni niillä on sen sijaan merkitystä epäkäytännöllisenä merkkijärjestelmänä, joka paljastaa jotakin laajemmin käytössä olevien ja sen myötä arkikokemuksessa läpinäkymättömiksi muuttuneiden merkkijärjestelmien luonteesta.
After
It's been a while since Merkkiääniä was published. With the distance between me and the work it's easier for me to examine it.
When creating the sound alphabet, I wanted to make experiencing time more dynamic. That's why one of the most common letters in the Finnish alphabet, a, is relatively long in duration. This feels a bit irritating to me, and that's why I wanted to include the feature in the finished work. It feels like letters should be economical when it comes to their form – they're good when you can tell them apart from each other. The letter a in my sound alphabet doesn't apply to that rule. The letter is easy to recognise from it's very beginning, but it has a long tail that feels very surplus. The tail forces the recipient to focus whether they want it or not.
This feature was highlighted when I performed two tanka poems with the sound alphabet in Runokuu's Tuli&Savu club night on the 20th of August, 2018. I performed the poems by clicking the letters on the Nokturno site on my smartphone. The powerful sound system emphasized the rough timbres, and the poems that seem so short on the paper took surprisingly long to perform. The recurring letters were bursting out of the speakers again and again, creating rhythm to the stream of sound that felt hardly understandable even for me – despite the fact I had loaded it with meanings myself.
While creating the sound alphabet I decided that the letters don't have to be aesthetically pleasing, because they're essentially a system of symbols. I hoped that they create an aesthetic experience by vibrating different parts of brain – ones that are not usually associated with music or other forms of art.
I don't think the sound alphabet will be used for transmitting important messages. But I do hope the inconvenient alphabet I created could reveal something about the widely used symbol systems that so easily become non-transparent in our everyday thinking.