Scroll down for English
Tänään vietän viimeistä päivää digitaalisessa residenssissä. Kuluneen viikon aikana olen fyysisessä olomuodossani liikkunut Helsingistä Vilnan kautta Tukholmaan, mutta digitaalisesti olen ollut koko ajan läsnä täällä.
Ääniaakkoset ovat löytäneet valmiin muotonsa, ja ne ovat muodostaneet sanoiksi hahmottuvia rykelmiä ja kokonaisia runoja. Alkuperäisestä ajatuksestani poiketen olen antanut kirjainten niitä käyttäessäni hieman limittyä toistensa kanssa sen sijaan, että ne seisoisivat säntillisesti perätysten mutta kohteliain etäisyyksin kuin kassajonossa. Lukiessakin sanat tuntuvat hahmottuvan pikemminkin kirjainkasoina kuin -jonoina.
Valitsin ääniaakkosin toteutettavaksi Sini Silverin kirjoittaman, vielä julkaisemattoman runon "Ja näin hän hajoaa" sekä Arhippa Perttuselta vuonna 1834 Vuokinniemessä taltioidun kalevalamittaisen huolilaulun. Halusin äänellistää kaksi ajallisesti toisistaan kaukaista runoa, joissa molemmissa on vahva tunnelataus.
Nämä runot sekä ääniaakkoset tulevat piakkoin esille Nokturnoon. Sitä ennen työpäiväkirjaan ilmaantuu vielä viimeinen digitaalista olemistani ja työskentelyäni koskeva merkintä.
The last meters
Today is my last day at the digital residency. In the past week my physical self has travelled from Helsinki to Vilnius and from Vilnius to Stockholm but digitally I've been here the whole time.
The sound alphabet has found its shape and the letters formed clusters that can be identified as words and entire poems. In contrast to my original plans I now let the sound letters slightly overlap each other in the words and poems. I didn’t just place them in a row, each with a well-mannered distance to another, like in a queue in a supermarket. In this sense the sound poems are similar to reading, where words seem to take shape in stacks of letters instead of lines.
The poems I recreated with the new sound alphabets are ”Ja näin hän hajoaa” by Sini Silveri, previously unpublished, from 2018. The second poem is a Kalevala dirge, recorded at Vuokinniemi in 1834 as Arhippa Perttunen's version of the poem. I chose these poems for their temporal distance to one another. I was interested in recreating two poems that have been born in very different times and that have a strong emotional charge in them.
These poems and the sound alphabets as a whole are soon released at Nokturno.fi. Before that there will be one more post about by digital residency and the process.